Refleksikohtaiset tehtävät ja haasteet listattuna
Tähän tekstiin olen listannut kunkin refleksit tehtävät sekä aktiivisten refleksien aiheuttamat haasteet.
Pelkohalvausrefleksi (PRH)
Pelkohalvausrefleksin (engl. fear paralysis reflex, myöhemmin tekstissä PRH) ei ole varsinainen primitiivirefleksi vaan sen ajatellaan olevan varhaisin säikähdysreaktio, joka on aktiivinen ennen kuin kehittyvä alkio voi puolustaa itseään. PRH on kaikkialla eläinkunnassa esiintyvä refleksi, jonka ajatellaan olevan peräisin varhaisista vetäytymisreaktioista. PRH saa aikaan shokkireaktion, joka näyttäytyy muun muassa kyvyttömyytenä liikkua, sydämen sykkeen laskuna, verenpaineen muutoksena, hengityksen pysähtymisenä, korkeana valppaustasona ja äärimäisenä pelon tunteena. PRH voi esiintyä tiettyjen häiriöiden kuten posttraumaattisen stressihäiriön, autismin kirjon häiriöiden ja paniikkihäiriön oireiston taustalla. (Goddard Blythe 2023, 49–51.)
Moro-refleksi
Moro-refleksi (engl. Moro reflex) kehittyy ensimmäisenä primitiivireflekseistä noin 9 viikkoiselle sikiölle ja jatkaa kehittymistään noin viikolle 32 asti. Refleksin voi laukaista mikä tahansa yhtäkkinen aistiärsyke kuten voimakas ääni, valo tai kipu, mutta herkin se on vestibulaarijärjestelmän ärsykkeille, jonka voi aikaansaada esimerkiksi nopealla pään asennon muutoksella. Moro-refleksin motorinen vaste koostuu yläraajojen nopeasta loitontumisesta yläviistoon, pään ojentumisesta ja sormien avautumisesta yhdistettynä nopeaan sisäänhengitykseen, hetkellisen jähmettymisen jälkeen yläraajojen yhteenpalaamisesta ja sitä seuraavasta uloshengityksestä. (Goddard Blythe 2014, 17–18; Kauranen 2021, 568; Goddard Blythe 2023, 8–13.) Moro-refleksi on taistele ja pakene –reaktion ensimmäinen ilmenemismuoto. Sen tehtävä lapsen ensimmäisinä kuukausina on toimia reaktiona mahdolliseen uhkaan ja kutsua tästä syntyvän voimakkaan tunnereaktion kuten itkun avulla hoivaaja paikalle. Moro-refleksi kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa, mikä saa aikaan adrenaliinin ja kortisolin erityksen aktivoitumisen, hengityksen ja sydämen sykkeen nopeutumisen, verenpaineen nousun ja ihon punertumisen. (Goddard Blythe 2023, 9–13.)
Moro-refleksin aiheuttamat haasteet
Moro-refleksin aktiivisuus aikuisuudessa voi ilmetä muun muassa vestibulaarijärjestelmän ongelmina kuten tasapaino- ja koordinaatiohaasteina, lihasjännityksinä, aistiyliherkkyyksinä, ahdistustaipumuksena, reaktiivisuutena ja alikehittyneenä hengitysrefleksinä. (Goddard Blythe 2014, 17–18; Goddard Blythe 2023, 9–16.) Aikuiset, joilla on aktiivinen moro-refleksi, ovat hyvin valppaita kaikille aiemmin haitallisiksi koetuille ärsykkeille. Moro-refleksi voikin laueta psykologisten tekijöiden seurauksesta, mikäli tilanteeseen liittyy jokin aikaisempi tapahtuma, jonka ihminen muistaa ikävänä. Myös integroitumattomat TLR ja STNR ja/tai alikehittyneet pään oikaisurefleksit voivat aktivoida moro-refleksin tasapainon horju-essa, mikäli muut aistijärjestelmät eivät pysty toimimaan sillä hetkellä hyvin. Pelkkä likinäköisyys voi olla haaste henkilölle, jolla on alttius moro-refleksireaktioille. Moro-refleksi voi toimia myös primitiivisenä suojautumisreaktiona silloin, kun muut aivojen korkeampien toimintojen suojautumiskeinot eivät ole käytössä. (Goddard Blythe 2014, 73–74.) Moro-refleksi pitää yllä valmiustilaa, reaktiivisuutta sekä yliherkkyyttä, esimerkiksi äänille, valoille, äkillisille asennon tai tasapainon muutoksille. Tästä reagointiherkkyydestä seuraa stressihermoston aktivoituminen sekä stressihormonien lisääntyminen veressä. Stressihormonit entisestään lisäävät reaktiivisuutta ja laskevat reagointikynnystä. (Goddard Blythe 2023, 9–16.)
Tarttumisrefleksi
Kämmenien tarttumisrefleksi (engl. Palmar grasp) tulee esiin 11 viikkoisella sikiöllä ja ilme-nee lapsella noin 3 kuukauteen asti. Kevyt kosketus kämmeneen saa aikaan sormien nyrkistymisen siten, että peukalo jää sormien alle. Kehityksen edetessä tavaroihin tarttuminen ja niistä irrottaminen muuttuu tahdonalaiseksi toiminnaksi. Ensimmäisinä elinkuukausina ruokinnalla ja tarttumisrefleksillä on yhteys, sillä kämmenrefleksi voi saada aikaan kämmenliikkeitä ja imeminen voi saada aikaan käsien samanaikaista vaivausliikettä, jotka kutsutaan Babkin-refleksiksi. (Goddard Blythe 2023, 17–18.)
Tarttumisrefleksin aiheuttamat haasteet
Aikuinen, jonka tarttumisrefleksit kämmenissä eivät olet integroituneet voi kärsiä ongelmista puheessa ja artikulaatiossa. Myös käsien hienomotoriikassa voi olla kömpelyyttä ja kämmenet voivat olla yliherkät erilaisille kosketusärsykkeille. Suun ja käsien välinen aktiivinen yhteys voidaan nähdä myös siten, että käsiä käytettäessä huulet liikkuvat samanaikaisesti. Tämä jatkuva suhde suun ja käsien välillä voi olla aktiivinen myös Babkin-refleksin vuoksi. Lisäksi kynäote voi olla epäkypsä, sormien nopeat rytmiset liikkeet eivät onnistu ja pinsettiote on vajaa. (Goddard Blythe 2023, 17–18.)
Asymmetrinen tooninen niskarefleksi (ATNR)
Asymmetrinen tooninen niskarefleksi (engl. asymmetrical tonic neck reflex, myöhemmin tekstissä ATNR) tulee esiin 18 viikkoisella sikiöllä ja ilmenee lapsella noin puolenvuoden ikään asti. Lapsen pään kääntyminen sivulle saa aikaan saman puolen ala- ja yläraajan ojentumisen ja toisen puolen ala- ja yläraajan koukistumisen. ATNR:n uskotaan osaltaan mahdollistavan vauvan liikkeitä synnytyskanavassa yhdessä niskan oikaisureaktion ja Spinal Galant -refleksin kanssa, ja toisaalta synnytys myös vahvistaa ATNR:a. Syntymän jälkeen ATNR:n tehtävänä on vahvistaa ojentajalihasten tonusta, harjoittaa kehon oikeaa ja vasenta puolta eriytetysti, harjoittaa kurottamista, estää lasta makaamasta kasvot alustaa vasten vatsamakuulla, ja lisäksi sen on ajateltu aloittavan myös silmä-käsikoordinaation ke-hittymisen. (Kauranen 2021, 569; Goddard Blythe 2023, 20–25.)
ATNR:n aiheuttamat haasteet
Integroitumaton ATNR voi aiheuttaa haasteita kehonpuolten välisen yhteistyön kehittymisessä, jolloin kehon molempien puolien yhtäaikainen käyttö silmien, käsien ja jalkojen osalta esimerkiksi ristikkäisliikkeissä ja keskilinjan ylityksessä on haastavaa. Tämä on seurausta siitä, että ihminen käyttää kehon molempien puolien sijaan vain toista puolta kehossaan kerrallaan. Voi olla, että aikuinen, jonka ATNR ei ole lapsuudessa integroitunut, ei ole ryöminyt tai kontannut ristikkäisliikkeiden ohjaamana. Haasteet kehon puolien yhteistyössä aiheuttavat haasteita mm. silmien sivuttaissuuntaisiin liikkeisiin, joka vaikeuttaa lukemista. Lisäksi voi ilmentyä tasapainojärjestelmän toimintahäiriötä sekä ongelmia silmä-käsikoordinaatiossa. Pään liikkeet voivat lisäksi aiheuttaa haasteita asennonhallintaan ja tasapainoon, kun toisen puolen raajat haluavat ojentua ja toisen puolen raajat koukistua. Aktiivinen ATNR voi myös vaikeuttaa dominoivan puolen vakiintumista, joka ideaalitilanteessa on noin 8-vuoden iässä vakiintunut, esimeriksi oikeakätisyydeksi, oikeasilmäisyydeksi, oikeakorvaisuudeksi ja oikeajalkaisuudeksi. (Goddard Blythe 2014, 12–13; Goddard Blythe 2023, 20–25; 84.) Säilynyt ATNR voi aiheuttaa epävakauden tunnetta silloin, kun päätä kierretään sivulta sivulle. Agorafobiaa potevilla henkilöillä esimerkiksi vilkkaan tien ylittäminen voi aiheuttaa tästä syystä ahdistuneisuutta ja paniikkia. Tämä johtuu siitä, että säilynyt ATNR vaikuttaa tasapainon hallintaan aiheuttaen vestibulaari-proprioseptiivisen informaation yhteensopimattomuuden ja johtaen näin sekavuuden tunteeseen. (Goddard Blythe 2014, 70.)
Spinal Galant -refleksi
Spinal Galant -refleksi kehittyy kohdussa noin 20 viikkoiselle sikiölle ja sen tulisi sammua 3–9 kuukauden iässä. Refleksin aktivoi rangan suuntainen tuntoärsyke selkärangan vierellä, jonka seurauksena vartalo supistuu ärsykkeen puolelle lonkan koukistuessa ulkorotaatiossa 45 asteen kulmaan. Spinal Galant -refleksin ajatellaan auttavan vauvan liikkumisessa synnytyskanavassa ja myöhemmin ylä- ja alavartalon liikkeiden synkronoitumisessa aina yhdellä puolella kehoa ryömimis- ja konttaamisvaiheessa. Kohtuaikana refleksi voi toimia myös eräänlaisena äänen värähtelyn johdattimena sikiölle. (Kauranen 2021, 567; Goddard Blythe 2023, 29–32.)
Hamuamis-, imemis- ja nielemisrefleksi
Hamuamis-, imemis- ja nielemisrefleksi (engl. rooting reflex) kehittyy noin 28 viikkoiselle sikiölle ja esiintyy lapsella 4 kuukauden ikään asti. Refleksi aktivoituu kevyestä kosketuksesta poskeen tai suun reunaan, jonka seurauksesta vauva kääntää pään ja aukaisee suun ojennetulla kielellä valmiina imemään. (Goddard Blythe 2023, 28.)
Hamuamis-, imemis- ja nielemisrefleksien aiheuttamat haasteet
Aikuisella, jonka hamuamis-, imemis- ja nielemisrefleksit eivät ole integroituneet, voi olla huulien ja suun alueen yliherkkyyttä erilaisille ärsykkeille. Lisäksi heillä on voinut olla varhaislapsuudessa tai olla edelleen aikuisuudessa haasteita kiinteän ruoan syömisessä leuan asennosta ja kielen liikkeistä johtuen. Myös aktiivinen Babkin-refleksi voi ylläpitää yhteyttä käsien ja suun välillä siten, että suun liikkeet vaikuttavat käsien liikkeisiin: ne puristuvat nyrkkiin ja aukeavat suun liikkeiden tahdissa. Huono käsiala, korkea kitalaki ja siitä seuranneet oikomishoidot ja artikulaatio-ongelmat voidaan myös liittää aktiivisiin imemis- ja nielemisreflekseihin. (Goddard Blythe 2023, 28.)
Tooninen labyrinttirefleksi (TLR)
Tooninen labyrinttirefleksi (engl. tonic labyrinthine reflex, myöhemmin tekstissä TLR) ilmenee kahteen suuntaan, ekstensioon ja fleksioon. Sikiön asennon kohdussa ajatellaan olevan TLR:n fleksioasennon ensimmäinen ilmentymä ja syntymän aikana tapahtuva pään ja vartalon ojentuminen kohdunkaulan läpi ilmentää puolestaan refleksin ekstensioasentoa. TLR:n fleksiosuunta esiintyy lapsen ensimmäisten 4 elinkuukauden aikana, ja TLR:n ekstensiosuunta esiintyy 3,5 –vuotiaaksi asti, sillä sen integroituminen on asteittainen prosessi, johon vaikuttaa asentoreaktioiden ilmaantuminen. Pään fleksio- ja ekstensioliikkeiden aiheuttamat stimulaatiot tasapainoelimen kaarikäytävissä aikaansaavat fleksio- ja ekstensioliikkeet vartalossa ja alaraajoissa. (Kauranen 2021, 569; Goddard Blythe 2023, 32–37.)
TLR:n aiheuttamat haasteet
TLR:n aktiivisuus myöhemmällä iällä voi vaikuttaa eri tavoin riippuen siitä onko kyseessä fleksio- vai ekstensiosuunnan aktiivisuus. Fleksiosuunnan aktiivisuus voi näkyä muun muassa kumarana asentona ja heikkona lihastonuksena, kun taas ekstensiosuunnan aktiivisuus ilmenee jännittyneenä lihastonuksena. Molemmille yhteisiä oireita ovat muun muassa vestibulaarijärjestelmän ongelmat ja okulomotoriset toimintahäiriöt. Nämä heikentävät tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Haasteet silmien liikkeissä voivat vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja taululta kopioimista. Huono suuntavaisto sekä visuaalisen hahmotuksen ongelmat liitetään myös integroitumattomaan TLR:iin. (Goddard Blythe, 2014, 17–18; Goddard Blythe 2023, 32–37.) Proprioseptiivinen palaute niskan alueelta voi häiriintyä integroitumattoman TLR:n vuoksi, sillä se aiheuttaa lihasjännitteitä kaulan ja niskan alueelle, joka puolestaan voi heikentää silmän liikkeiden vakautta ja hallintaa. Tämä voi aiheuttaa haasteita korkeuserojen ja syvyyksien hahmottamiseen, joka voi aiheuttaa ahdistuksen tunnetta ja paniikkia. (Goddard Blythe 2014, 70–75.)
Babinski-refleksi
Babinski-refleksi ilmenee vauvoilla ensimmäisen 9 kuukauden aikana. Sensorinen ärsyke jalkapohjassa kantapäästä isovarpaan suuntaan saa aikaan motorisen vasteen, jossa isovarvas ojentuu ja muut varpaat levittyvät irti toisistaan. (Kauranen 2021, 568.)
Symmetrinen tooninen niskarefleksi (STNR)
Symmetrinen tooninen niskarefleksi (engl. symmetrical tonic neck reflex, myöhemmin tekstissä STNR) voi Kaurasen (2019, 570) mukaan olla havaittavissa lapsen neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana, mutta Goddard Blythen (2023, 37) mukaan refleksi on läsnä syntymässä ja ilmestyy uudelleen muutamaksi viikoksi puolen vuoden iässä lapsen opetellessa nousua konttausasentoon. STNR ilmenee lapsen ollessa päinmakuulla siten, että pään ja niskan ekstensioliike saa yläraajat ojentumaan ja alaraajat koukistumaan, kun taas pään ja niskan fleksioliike koukistaa yläraajat ja ojentaa alaraajat. Refleksin tehtävä on mahdollistaa lapsen nousu vatsamakuulta nelinkontin ja opettaa käyttämään ylä- ja alavartaloa erikseen. (Goddard Blythe 2014, 14–15; Kauranen 2021, 570; Goddard Blythe 2023, 37–44.)
STNR:n aiheuttamat haasteet
Aikuinen, jonka STNR ei ole integroitunut, on saattanut ohittaa varhaiskehityksessä kont-tausvaiheen kokonaan ja liikkunut sen sijaan karhukävelyllä tai muuten omintakeisella ta-valla. Myöhemmällä iällä STNR:n aktiivisuus voi haitata asennonhallintaa istumisasenossa tehden siitä epämukavaa ja hankalaa. Tämä näyttäytyy istuma-asennossa pöydän ääressä työskennellessä siten, että pää painuu alas, yläraajat koukistuvat ja alaraajat ojentuvat, ja pään ollessa pystyasennossa raajojen liikkeet tapahtuvat päinvastoin. Tämä kertoo ylä- ja alavartalon eriytymättömästä toiminnasta. Lisäksi integroitumaton STNR voi vaikuttaa silmä-käsi-koordinaatioon sekä visuaaliseen hahmottamiseen. (Goddard Blythe 2014, 14–15; Goddard Blythe 2023, 37–44.) Säilynyt STNR sen sijaan voi heikentää kehon ylä-ja alaosien lihasjännityksen hallintaa vaikuttaen aina ryhtiin ja tasapainoon asti. Tästä voi seurata pystysuuntaisten silmänliikkeiden häiriöitä, jotka hankaloittavat korkeuden ja syvyyden hahmottamista ja voivat näin olla ahdistuksen ja paniikkioireiden taustalla. (Goddard Blythe 2014, 70–75.)
Lähteet:
Goddard Blythe, S. 2023. Reflexes, Movement, Learning & Behaviour – Analysing & unblocking neuro-motor immaturity. Gloucestershire: Hawthorn Press.
Goddard Blythe, S. 2014. Neuromotor Immaturity in Children and Adults – The INPP Screening Test for Clinicians and Health Practititioners. West Sussex: Wiley Blackwell.
Goddard Blythe, S. 2019. Windows of the brain. Teoksessa: Beuret L., Blythe P, & Goddard S. Attention, Balance and Coordination: The A.B.C. of Learning Success. Kustantaja. 3–4.
Kauranen, K. 2021. Fysioterapeutin käsikirja. 4. painos. Helsinki: Sanoma Pro.
