ADHD ja sensomotorinen valmennus
Onko sinulla tai lapsella ADHD tai epäilys siitä? Oletko kenties kuullut, että sensomotorisesta valmennuksesta voisi olla apua oireisiin, jotka haittaavat arkeasi? Tässä postauksessa avaan primitiivirefleksien ja ADHD:n sekä muiden neurokehityksellisten haasteiden yhteyttä. Lisäksi kerron, miten sensomotorinen valmennus eli refleksityöskentely voi auttaa lievittämään ADHD:seen liittyviä oireita, kuten impulsiivisuutta, tunteiden säätelyä ja tarkkaavaisuutta.
Jos sulla on ADHD et todennäköisesti jaksa lukea tätä koko blogitekstiä, tässä siis tiivistys, jonka jälkeen koko teksti.
Tiivistys:
Sensomotorinen valmennus ei paranna ADHD:ta.
ADHD ja muut neurokehitykselliset haasteet esiintyvät usein yhdessä säilyneiden primitiivirefleksien kanssa – mutta tämä ei tarkoita, että refleksit aiheuttaisivat diagnoosin.
Säilyneet refleksit voivat kertoa hermoston kypsymisen viiveestä.
Kun aivojen säätely (”jarru ja ohjauskeskus”) ei toimi vielä tehokkaasti:
→ keskittyminen kuormittuu
→ impulsiivisuus lisääntyy
→ kehon ja aistien hallinta vie enemmän energiaaSensomotorinen työskentely vahvistaa hermoston perustason säätelyä (“alhaalta ylöspäin”) ja voi
→ lievittää oireita
→ helpottaa arkea
→ lisätä kapasiteettiaDiagnoosi ei poistu – mutta toimintakyky voi parantua.
Koko teksti
Sensomotorisen valmennuksen ja primitiivirefleksien ympärillä käydään paljon keskustelua. Joskus keskustelussa nousee esiin erilaisia väitteitä ja uskomuksiakin. Olen esimerkiksi törmännyt somessa sellaiseen väittämään, että sensomotorinen valmennus paransi asiakkaan ADHD:n.
Mutta mitä tutkimus oikeasti sanoo?
Neurokehitykselliset häiriöt, kuten ADHD, lukivaikeus, Tourette ja autismi, esiintyvät usein samanaikaisesti säilyneiden primitiivirefleksien kanssa (Leisman G. 2025). Esimerkiksi ADHD:ssä on todettu tilastollisesti merkitsevä, keskisuuri positiivinen yhteys erityisesti ATNR- ja STNR-refleksien säilymiseen (Wang ym. 2023).
Tutkimuksissa on osoitettu, että oppimisvaikeudet ja erilaiset neurokehitykselliset haasteet esiintyvät usein samanaikaisesti lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, joilla on säilyneitä primitiivirefleksejä (Leisman G. 2025).
Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi autismikirjon häiriössä, lukihäiriössä, ADHD:ssa ja Touretten oireyhtymässä primitiivirefleksejä havaitaan usein keskimääräistä enemmän. Näiden refleksien ajatellaan liittyvän hermoston kypsymisviiveeseen eli siihen, että hermoston kehitys ei ole edennyt täysin tavanomaiseen tahtiin (Leisman G. 2025).
Leisman G. ym. (2025) esittävät tutkimuksessaan, että jos primitiivirefleksit eivät vaimene ensimmäisen elinvuoden aikana, ne voivat säilyä osittain aktiivisina myös myöhemmin elämässä. Tällöin ne voivat vaikuttaa haitallisesti neurobehavioraaliseen toimintaan ja aiheuttaa tarkkaavuuden haasteita, impulsiivisuutta, säätelyvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, motorisia haasteita ja tunne-elämän säätelyn vaikeuksia.
Lisäksi Leisman G. ym. (2025) olettavat, että säilyneet primitiivirefleksit korreloivat voimakkaasti autismin kanssa. Tämä tarkoittaa, että mitä enemmän tai voimakkaammin refleksit ovat säilyneet, sitä todennäköisemmin henkilöllä esiintyy myös autismikirjon piirteitä.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että korrelaatio ei tarkoita syy–seuraussuhdetta. Se kertoo ilmiöiden esiintyvän usein yhdessä, mutta ei todista, että toinen aiheuttaisi toisen. Yhteys ei tarkoita syytä, eivätkä refleksit myöskään kumoa neurokehityksellistä diagnoosia.
Tutkimukset eivät osoita, että primitiivirefleksit aiheuttaisivat ADHD:n, lukihäiriön tai autismin. Sen sijaan refleksit nähdään useammin hermoston kypsymisen biomarkkerina.
Näin ollen, aktiiviset refleksit tulisi nähdä osana laajempaa hermoston kypsymisen kokonaisuutta.
Mikäli tässä kypsymisessä on viivettä, voi se näkyä samankaltaisina piirteinä kuin ADHD:ssa: tarkkaavuuden haasteina, impulsiivisuutena, säätelyvaikeuksina, oppimisen kuormittavuutena, motorisena kömpelyytenä tai tunne-elämän voimakkaina heilahteluina.
Toisin sanoen:
Ne voivat kertoa, että aivojen etuosa eli siellä sijaitsevat otsalohkot, eivät pysty täysin estämään primitiivirefleksien ilmentymistä. Aivojen etuosa eli otsalohkot toimivat vähän kuin toiminnanohjaaja tai jarrupoljin. Sen tehtävä on:
rauhoittaa turhia impulsseja
auttaa keskittymään olennaiseen
pitää keho ja mieli “hallinnassa”
ADHD:ssa juuri tämä “ylhäältä alaspäin ohjaava säätely” eli top-down -säätely ei toimi hyvin ja siitä syystä arki voi kuormittaa enemmän.
Se voi puolestaan näkyä niin, että:
Motorinen säätely kuormittaa:
→ Kehon hallinta vaatii enemmän tietoista ponnistelua
→ Olet saattanut olla lapsena tai lapsesi voi olla joko kömpelö, levoton tai väsyä helposti istumiseen tai paikallaan olemiseen
Aistimukset vievät enemmän resursseja:
→ Äänet, liike, kosketus tai visuaaliset ärsykkeet tuntuvat voimakkaammilta.
→ Keskittyminen häiriintyy helpommin, koska aivot eivät suodata kaikkea ylimääräistä pois.
Kognitiivinen kapasiteetti vähenee:
→ Kun iso osa energiasta menee kehon ja aistien säätelyyn, ajattelulle, muistille ja oppimiselle jää vähemmän “tilaa”.
Yksinkertaistettuna:
Jos aivojen etuosa eli “jarru ja ohjauskeskus” ei vielä toimi täysin tehokkaasti, kehon ja aistien hallinta vie enemmän kapasiteettia keskittyminen ja oppiminen voivat kärsiä. Primitiivirefleksit eivät siis ole diagnoosi eivätkä yksittäinen selitys ADHD oireille.
Ne ovat osa laajempaa neurobehavioraalista kokonaisuutta. Kun ymmärrämme tämän, siirrymme pois yksinkertaistavista syy–seuraus-väitteistä.
Ja kohti tärkeää ja oleellista kysymystä: Miten hermoston kypsymistä voidaan tukea?
Tässä kohtaa refleksityöskentely ei ole “häiriön hoitamista”. Se on hermoverkkojen vahvistamista (jarrun ja ohjauskeskuksen kehittämistä toimimaan paremmin muiden aivoalueiden kanssa) ja sitä kautta parhaassa tapauksessa oireiden lievittämistä ja vähentämistä. Ei sairauden tai diagnoosin poistamista.
Sensomotorinen valmennus ei paranna ADHD:ta, sillä ADHD on neurokehityksellinen häiriö, joka säilyy läpi elämän.
Sen sijaan osalla lapsista ja aikuisista voi esiintyä neuromotorista kypsymättömyyttä eli hermoston kehityksen keskeneräisyyttä tai epäsymmetriaa, joka kuormittaa mm. tarkkaavuutta ja itsesäätelyä ja voi näyttäytyä ADHD:n kaltaisina oireina.
Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa sensomotorinen työskentely voi tukea hermoston säätelyä ja arjen toimintakykyä.
Sensomotorinen valmennus tai refleksityöskentely ei siis korvaa lääketieteellistä hoitoa tai muita tukimuotoja, mutta se voi täydentää niitä merkittävästi.
Moni ADHD:sta poteville suunnattu tuki kohdistuu suoraan esimerkiksi käyttäytymiseen ja toiminnanohjaukseen (top-down), eli aivojen näkökulmasta sinne jarruun ja ohjauksekeskukseen, joka ei muutenkaan “toimi” kunnolla.
Siitä pääsemmekin siihen, että sensomotorinen valmennus on itseasiassa todella hyödyllinen lähestymistapa oireiden lievittämiseen.
Nimittäin sensomotorinen valmennus auttaa aivojen näkökulmasta ns. alhaalta ylöspäin (bottom-up) kehon, liikkeen ja aistijärjestelmien kautta kehittämään aivoverkkojen toimintaa ja sitä kautta helpottamaan arkea, elämää ja ihmissuhteita haittaavia oireita, kuten tarkkaavuuden haasteita, impulsiivisuutta, oppimisen kuormittavuutta, motoriikan haasteita tai tunne-elämän heilahteluita.
ADHD ei siis johdu reflekseistä. ADHD:n kanssa voi esiintyä samanaikaisesti kuitenkin hermoston kehityksen keskeneräisyyttä. Oireet ovat samanlaisia. Näin ollen hermoston kypsymisen taso taustalla voi vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaina oireet arjessa näyttäytyvät – ja ennen kaikkea siihen, kuinka kuormittavaa arki on.
Kun hermoston “perustason” säätely vahvistuu sensomotorisella harjoittelulla, myös ylemmän tason taidoille syntyy vakaampi pohja!
Olen työskennellyt asiakkaiden kanssa, joilla on ADHD, autismikirjoa ja oppimisvaikeuksia. Yksikään heistä ei ole “menettänyt diagnoosiaan”, mutta moni on saanut lisää kapasiteettia, rauhaa ja toimintakykyä arkeensa.
Sensomotoriseen valmennukseen?
Teen sensomotorista etävalmennusta Keravalla Liikkeentilassa. 31.3 puolestaan alkaa sensomotorinen etävalmennus, johon on vielä muutama paikka vapaana. Lue lisää täältä.
