En ajattele liikkeestä enää samalla tavalla kuin ennen

Vuosien varrella kehon ja liikkumisen parissa työskennellessäni olen ollut kiinnostunut erityisesti siitä, miten keho liikkuu ja toimii. Ammatillisen matkani aikana olen hakeutunut erilaisiin koulutuksiin, jotka ovat avanneet liikkeeseen aina uudenlaisia näkökulmia ja tasoja sekä auttaneet ymmärtämään ihmiskehon toimintaa yhä laajemmin.

Aluksi kiinnostukseni kohdistui erityisesti liikkeen tuottamiseen: miten lihakset ja nivelet toimivat, miten keho tuottaa liikettä ja millaisista tekijöistä liikkeen laatu muodostuu. Myöhemmin ymmärrykseni laajeni kehon eri osien välisiin yhteyksiin, aistitiedon merkitykseen ja lopulta myös siihen, miten ihmisen kokemukset vaikuttavat kehon toimintaan ja liikkumiseen.

Nykyään ajattelen, että ihmisen liikkumista on tärkeää tarkastella useasta eri näkökulmasta. Yksittäinen liike tai tapa käyttää kehoa on vain näkyvä osa paljon laajempaa kokonaisuutta.

Liike alkaa muustakin kuin lihaksista ja nivelistä

Ensimmäisenä syvensin ymmärrystäni toiminnallisesta anatomiasta ja liikkeen laadusta. Näiden opintojen kautta opin tarkastelemaan esimerkiksi nivelten toimintaa, lihasten tehtäviä ja sitä, miten keho tuottaa ja hallitsee liikettä.

Biomekaaninen näkökulma auttaa ymmärtämään, millaisia voimia liikkeeseen liittyy, miten nivelet kuormittuvat ja miten lihasten toiminta mahdollistaa erilaisia liikkeitä. Se antaa tärkeän perustan esimerkiksi liikkeen arvioinnille ja harjoittelun suunnittelulle.

Faskiaopintojen myötä näkökulmani laajeni yksittäisistä lihaksista ja nivelistä kehon eri osien välisiin yhteyksiin. Aloin tarkastella yhä enemmän sitä, miten kehon eri rakenteet ja lihastoimintaketjut osallistuvat yhdessä liikkeeseen.

Ihmisen liike ei synny yhden lihaksen tai nivelen toiminnasta irrallaan muusta kehosta. Esimerkiksi käden nostaminen edellyttää hartiarenkaan, rintakehän, keskivartalon ja muiden kehon osien yhteistyötä. Liikkeen ymmärtämiseksi onkin hyödyllistä tarkastella, miten nämä osat toimivat yhdessä.

Aistitieto vaikuttaa siihen, miten liikumme

Sensomotoriikka on avannut minulle uuden ja merkityksellisen näkökulman liikkeen ymmärtämiseen: miten aistitieto vaikuttaa liikkeen säätelyyn?

Liike ei ole vain lihasten ja nivelten yhteistyötä. Hermosto vastaanottaa ja käsittelee jatkuvasti tietoa sekä omasta kehostamme että ympäristöstämme. Näköaisti, tasapainojärjestelmä sekä kehon asentoa ja liikettä aistiva tuntojärjestelmä tuottavat tietoa, jonka perusteella hermosto säätelee toimintaamme.

Ajatellaan esimerkiksi tasapainoa. Pystyssä pysyminen ei ole vain lihasvoimasta kiinni. Tasapainon ylläpitämiseen tarvitaan eri aistijärjestelmistä tulevan tiedon yhdistämistä ja sen perusteella tapahtuvaa liikkeen säätelyä. Hermosto arvioi jatkuvasti kehon asentoa suhteessa ympäristöön ja mukauttaa lihasten toimintaa tarpeen mukaan.

Myös neuromotorinen kehitys ja lapsuudessa rakentuneet taidot ovat osa tätä kokonaisuutta. Varhaisen kehityksen aikana opimme vähitellen hallitsemaan kehoamme, suuntaamaan katsettamme, ylläpitämään tasapainoa ja koordinoimaan liikkeitämme. Nämä taidot muodostavat pohjaa myöhemmälle liikkumiselle ja motoriselle oppimiselle.

Sensomotorinen näkökulma onkin muuttanut tapaani tarkastella liikettä. En ole kiinnostunut ainoastaan siitä, miten ihminen suorittaa tietyn liikkeen, vaan myös siitä, millaiselle perustalle liike rakentuu.

Ihminen ei ole vain keho, joka tuottaa liikettä

Kaiken tämän rinnalla on tärkeä psykofyysinen näkökulma.

Ajatukset, tunteet, uskomukset, pelot ja aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten koemme kehomme, liikumme ja reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Ihmisen toimintaa ei voi täysin ymmärtää tarkastelemalla vain kehon rakenteita tai hermoston toimintaa.

Tämä korostuu esimerkiksi pitkittyneessä kivussa ja monisyisissä oireissa.

Kun kipu jatkuu pitkään, ihmisen suhde omaan kehoon ja liikkumiseen voi muuttua. Liike saattaa alkaa tuntua epävarmalta tai pelottavalta. Aiemmin luontevalta tuntunut tekeminen voi herättää varovaisuutta, ja omaan kehoon luottaminen voi olla vaikeaa.

Tällaisessa tilanteessa fysioterapiassa ei ole kyse ainoastaan siitä, että harjoitellaan oikeanlaista liiketekniikkaa tai vahvistetaan tiettyjä lihaksia. Yhtä tärkeää voi olla turvallisuuden tunteen vahvistaminen, luottamuksen rakentuminen ja sellaisten kokemusten mahdollistaminen, joissa ihminen huomaa pystyvänsä vaikuttamaan omaan toimintaansa. Ja mikä tärkeintä, elää haluamaansa arkea.

Liikkumiseen liittyvä pystyvyyden kokemus voi rakentua vähitellen. Kun ihminen saa onnistumisen kokemuksia ja löytää itselleen sopivia tapoja liikkua, myös suhde omaan kehoon voi muuttua.

Liikkeen ymmärtäminen on kokonaisuuden ymmärtämistä

Nykyään en siis tarkastele liikettä vain sen perusteella, mitä näen ulospäin. En keskity ainoastaan siihen, miten ihminen suorittaa tahdonalaisen liikkeen tai onko hänen liiketekniikkansa niin sanotusti oikeanlainen.

Minua kiinnostaa myös se, miten ihminen hahmottaa kehonsa ja sen asennon, miten tasapainojärjestelmä toimii, millaista tietoa hermosto saa ympäristöstä ja omasta kehosta sekä miten ihminen kokee oman kehonsa ja liikkumisensa.

Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan. Biomekaniikka, kehon eri osien välinen yhteistyö, aistitiedon käsittely ja ihmisen kokemuksellinen maailma vaikuttavat kaikki siihen, miten liike syntyy ja millaiseksi se muodostuu.

Minulle fysioterapiassa onkin yhä enemmän kyse siitä, että pyrin ymmärtämään, mitä kaikkea liikkeen taustalla tapahtuu. Samalla haluan löytää keinoja tukea ihmistä niin, että hän voi löytää luottamusta omaan kehoonsa ja sen mahdollisuuksiin.

Mitä enemmän olen opiskellut, sitä laajemmaksi käsitykseni liikkeestä ja ihmisestä on muuttunut. Ja ehkä juuri se tekee fysioterapiasta niin kiinnostavaa: aina on mahdollista ymmärtää jotain uutta.

Lämpimästi tervetuloa hermoston huomioivaan fysioterapiaan Liikkeentilaan Keravalle.

Terveisin,
Rosa-Maria Ikäheimoinen

Seuraava
Seuraava

Autonomisen hermoston toimintahäiriö, jossa moninaiset oireet eivät ole vain “korvien välissä”